Integraatiot ja satunnaisuuden ymmärtäminen
Integraatioissa onnistuminen alkaa satunnaisuuden ymmärtämisestä
Yrityskaupoissa puhutaan usein strategiasta, kulttuurista ja synergioista. Harvemmin puhutaan satunnaisuudesta – tekijästä, joka voi kääntää koko integraation suunnan.
Tein alkuvuodesta 2024 selvitystyön kolmen ostetun yrityksen integraatioprosessin onnistumisesta. Työhön sisältyi paitsi laaja aineistolähtöinen analyysi, myös perehtyminen aihetta käsitteleviin akateemisiin tutkimuksiin. Tuloksena syntyi useita havaintoja siitä, miksi yritysten yhdistymiset onnistuvat – tai eivät onnistu.
Konteksti ratkaisee
Yhdistymisissä yritysten erilaiset ominaisuudet, kuten historia, strategia ja kulttuuri, kohtaavat toisensa. Mukana kulkee myös kysymys vallasta: onko ostajalla vai myyvällä yrityksellä todellinen päätösvalta yhdistymisen jälkeen? Usein nämä kysymykset jäävät tiedostamattomiksi, vaikka niillä on ratkaiseva vaikutus siihen, miten ihmiset kokevat muutoksen.
Yrityskaupoissa kontekstin ymmärtäminen on keskeistä integraatiotoimenpiteiden kohdistamisessa ja muotoilussa. Liian usein tiedonhankinta tehdään kuitenkin vain taloudellisista lähtökohdista – vaikka yrityskulttuurin, toimintatapojen ja ihmisten kokemusten merkitys on ratkaiseva.
Satunnaisuus on aina läsnä
Moni integraatioprojekti arvioidaan onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi pelkästään liiketaloudellisten mittarien perusteella. Näin syntyy tulosharha: onnistuminen liitetään yksittäiseen päätökseen tai toimenpiteeseen, vaikka todellisuudessa taustalla on usein monen tekijän summa – ja osin puhdasta sattumaa.
Satunnaisuus näkyy esimerkiksi siinä, millaisia ennakkokäsityksiä työntekijöillä on toisesta yrityksestä tai kuinka vahva luottamus johtoon on heti yhdistymisen alussa. Näillä tekijöillä on huomattava vaikutus siihen, miten integraatio etenee ja vakiintuu.
Johtamisen tehtävä: satunnaisuuden tasapainottaminen
Satunnaisuutta ei voi poistaa, mutta sen vaikutuksia voi tunnistaa ja tasata. Se on johtamisen ydintehtävä integraatioissa – ei vain rakenteiden yhdistäminen, vaan inhimillisten muuttujien hallinta.
